Mustio - Svartå

Historia ja tarinat | Historia och berättelser

Mustio ennen ja nyt | Svartå förr och nu   Kyläläisten tarinoita | Bybornas berättelser

Mustio ennen ja nyt | Svartå förr och nu

[suomeksi] Brukskyrkan

Svartå har varit bebott sedan stenåldern. I urkunder nämns Svartå första gången år 1351. Vårt lands första järnbruk grundades i Svartå år 1561 på initiativ av kung Gustav Vasa.

När herrgården och industrianläggningarna övergick i familjen Linders ägo i mitten av 1700-talet innebar det en blomstringstid för bruket. Karaktärsbyggnaden eller Svartå slott uppfördes under åren 1783-1792. Det är landets största profana byggnad i trä. Brukskyrkan i Svartå stod färdig år 1761 och ersatte den gamla, år 1672-74 byggda kyrkan. Den kanske mest färgstarka företrädaren för familjen Linder var kammarherren, storgodsägaren Hjalmar Linder (1862–1921) som bland annat anses ha importerat den första bilen till Finland och Svartå.

Järnvägen mellan Hyvinge och Hangö öppnades för trafik år 1873. Sedermera växte bosättning och service upp i närheten av stationsbyggnaden. Persontrafiken på banavsnittet upphörde år 1983, men godstrafiken rullar fortfarande på.

Järnhanteringen lades ner 1901 och ersattes redan samma år av ett träsliperi. Verksamheten i brukssamhället omfattade också såg, spånfabrik, kvarn, snickeriverkstad och tegelbruk. SBA Interior, som tillverkar fartygsinredningar och industrikomponenter, verkar i dag på historisk mark.

Slottsparken År 1985 köpte Magnus Linder tillbaka Svartå slott och inledde en gradvis renovering och restaurering av såväl byggnaderna som parken. Nuförtiden driver man hotell, restaurang och en konferensanläggning på området. Huvudbyggnaden är numera museum. Parken har med tiden återfått sin forna glans.

År 1929 införlivades Svartå med Karis kommun (1930-68 Karis köping och Karis landskommun). I dagens läge ingår merparten av brukssamhället i Raseborg stad, som bildades 2009 genom en kommunsammanslagning mellan Karis, Ekenäs och Pojo.

De största arbetsgivarna på orten är SBA Interior, Svartå slott, kommunen och Suomen Viljava. Cirkus Finlandia med hemort i Svartå är en stolthet för byn.

Många svartåbor arbetar i huvudstadsregionen. I byenkäten av år 2005 meddelade hälften av den arbetade befolkningen ett de hade en arbetsresa på över 40 km.

Lisätietoa | Mer info

Kyläläisten kertomuksia | Bybornas berättelser

Katariina Tuominen: Maailmalta maailman kauneimpaan Mustioon

Me muutimme Mustiolle kesällä 2002. Olimme sitä ennen asuneet siellä sun täällä ympäri Suomea ja vähän Viroakin. Ennen Mustiolle muuttoa oli esikoisemme Lennart syntynyt, asuimme Helsingissä 36 neliön kerrostaloasunnossa. Ja kuten useille pariskunnille tuossa vaiheessa, meillekin tuli tarve saada ympärillemme pieni, kaunis, turvallinen ja luonnonläheinen kyläyhteisö, jossa jälkikasvumme saisi parhaat mahdolliset eväät elämälle. Koska yksi realiteetti oli se, että Nikon työpaikat tulevat olemaan Helsingissä, piirsimme harpilla ympyrän karttaa. Uusi koti tulisi löytyä alle sadan kilometrin etäisyydellä pääkaupungista.

Unelmat olivat suuret ja kriteerit vaativat (vaikka sitä emme tuossa vaiheessa itse ymmärtäneetkään). Halusimme vanhan talon, joka oli kokenut elämää ja jossa tuntuisi historia, se että edelliset sukupolvet ovat kokeneet omat ilonsa ja surunsa samojen seinien sisällä. Ympäristön tulisi olla ehdottomasti kaunis ja mielellään sisältää kulttuurihistoriaakin. Niin, ja rahaahan meillä ei varsinaisesti ollut, joten hintaakaan ei saisi olla mahdottomasti.

Puoli vuotta etsittiin ja sitten saavuimme Mustiolle. Totesimme, että täällähän olemme kerran aikaisemminkin olleet muutamia vuosia sitten, silloin vain unelmoimassa ja ihastelemassa. Aika oli meidänkin kohdalla tehnyt tehtävänsä sillä silloin vuosia sitten ajattelimme että kylläpä on kaunista, mutta liian kaukana kaikesta. Kaikesta mistä? Aika oli kypsä. Ensin tuli myyntiin keltainen talo josta teimme tarjouksen, mutta sitä ei hyväksytty. Joku muu löysi oman kotinsa. Ja meitä itketti. Nytkö menetimme Mustion. Mutta sitten tuli myyntiin punamultainen Kellotalon puolikas, meidän nykyinen kotimme. Heti pihaan ajettuamme ymmärsimme, että tässä se on. Ja siinä se sitten oli. Teimme tarjouksen, minä aloin etsimään seudulta töitä.

Elämä on kummallista: samana päivänä saimme kuulla, että tarjouksemme oli hyväksytty, minä olin saanut työpaikan ja kaiken kukkuraksi senaikainen vuokranantajakin ilmoitti muuttavansa itse asuntoon, jossa sillä hetkellä asuimme. Elämä kulkee omia polkujaan, juuri niin kuin sen kuuluukin mennä. Minusta tuntui että jotain oli kirjoitettu tähtiin ja historian siivet havisivat. Me olimme tulleet kotiin.

Ensimmäisenä kesänä olin niin onnellinen kun sain nukuttaa pienokaiseni ulos kirkonkellojen soidessa, harakoiden huudellessa. Olin niin onnellinen kun sain syöttää lapselleni metsämansikoita, mustikoita ja hiljalleen tutustua uuteen elinpiiriin ja kyläläisiin. Ihmiset toivottivat tervetulleeksi. Vanha talo otti meidät omakseen. Samaiset asiat tekevät minut yhä onnelliseksi.

Kerro muistojasi! Intervjua din farmor! Lähetä tekstisi - på svenska eller finska: webmaster (at) mustio.fi